Kuka on Scott Keith? (radioversio osa 2)

Mika Järvenen (0:00)

Sellainen huomio tämän kertaisesta suuressa mukana ohjelmasta, että tää on oikeastaan jatko-osa edelliselle, mutta kyl tähän voi hypätä vaikka kesken kaiken. Kyseessä on siis Scott Keithin, joka on 1517 järjestön toiminnanjohtaja, joka toimii tuolla Yhdysvalloissa. Tää on hänen haastattelunsa ja hän on tulossa pääsiäisenä Ryttylään nuorten tapahtumaan, niin sen takia sitten on tälleen etukäteen haastateltu. Toi alkuosa, niin se on kokonaisuudessaan ja tääl loppuosa myöskin, niin kuunneltaisissa osoitteissa klmedia.fi. Niin ja sieltä se löytyy myös kokonaan englanniksi.

Suuressa mukana. Kun puhut, ei siis ainoastaan nyt kun puhut elämästäsi, mutta kun esimerkiksi saarnaat tai puhut jossakin tilaisuudessa, niin kuin esimerkiksi jossakin tilanteessa puhuit sinun kirjastasi ja sanoit, että kyllä sitä epäonnistuu olemaan isä, vaikka kirjoittaisikin aiheesta kirjan. Ja kerro tällaisia henkilökohtaisia tarinoita. Kuinka helppoa se on kertoa omasta epäonnistumisesta, koska se kuulostaa siltä, että se on ihan tavallinen asia sanoa ääneen.

Scott Keith (1:40)

Kristittyillä on usein suuri tarve olla mahdollisimman hyviä kristittyjä. Se on kyllä hyvä juttu, ja kristittyjen pitäisikin pyrkiä toimimaan mahdollisimman hyvin, varsinkin työasioissa. Meidän pitäisikin pyrkiä tekemään mahdollisimman hyvin ne työt, mihin Jumala on meidät kutsunut.

Mutta hyvänä kristittynä elämiseen pätevät samanlainalaisuudet kuin elämän yleisesti. Jos yrität oikein kovasti, niin aina välillä myös vääjäämättä epäonnistut oikein kunnolla. Seurakunnassa on kiva kehottaa ihmisiä olemaan hyviä kristittyjä, heräämään aikaisin lukemaan raamattua ja varaamaan aikaa hiljentymiselle. On helppoa kehottaa ihmisiä käymään kirkossa ja olemaan hyviä Jeesuksen seuraajia. Mutta paljon vähemmän puhutaan niistä hetkistä, kun epäonnistumme näissä asioissa. Jos sinulle on vaikka tärkeää, että olet hyvä vanhempi, niin puhut varmaan siitä, mutta paljon harvemmin puhumme niistä hetkistä, kun olimme huonoja vanhempia. Tai jos haluat olla hyvä poika vanhemmille, tai hyvä opiskelija, varmaan harvemmin puhut niistä hetkistä, kun et ollutkaan sitä. Mielestäni on tosi tärkeää teroittaa ihmisille siitä, että kun yritämme jotain oikein kovasti, niin vääjäämättä välillä epäonnistumme todella pahasti, ja että on sallittua puhua myös epäonnistumisista. Lutherkin puhui tästä. Hän kävi aiheesta jatkuvia keskusteluja Philip Melanchtonin kanssa, joka oli hänen työtoverinsa Wittenbergin yliopistossa. Melanchton pyrki pakkomielteisesti tekemään kaiken mahdollisimman hyvin, ja Luther yritti saada häntä ottamaan vähän rennommin, ettei hän murehtisi niin paljon kaikkia pienempiäkin syntejä. Kerran Luther jopa sanoi Melanchtonille, että miksi et yritä niin kovaa, että epäonnistuisit ja tekis syntiä rohkeasti. Luther ei tietenkään tarkoittanut, että menne tekemään jokin kauhea teko, tee rohkeasti syntiä, vaan hän tarkoitti, että elä elämäsi rohkeasti ja yritä asioita. Äläkä välitä siitä, että välillä elämä potkii takaisin. Silloin teet myös syntiä rohkeasti, kun et pelkää yrittää kovasti. Tykkään tästä Lutherin ajatuksesta, ja siksi yritin kertoa omassa kirjassani rohkeasti kaikista niistä hienoista pyrkimyksistä, mitä minulla oli isyiden varalle. Enimmäkseen olen ihan tyytyväinen siihen, miten suoriuduin niistä, mutta muistan myös hetkiä, joissa mokasin todella pahasti. Muistan hetkiä, kun suutuin ihan liikaa ja huusin aivan liian kovaa, tai kun määräisin lapsille aivan liian ankarial rangaistuksia, jotka eivät olleet mitenkään suhteessa lapsen rikkomukseen. Muistan hetkiä, kun kiroilin ja lapset varmaan pelästyivät. Joskus sain lapset tuntemaan, että en rakastanut heitä samalla, kun ajattelin, että toimin näin, koska rakastan lapsia. Näistäkin asioista pitää puhua ääneen. Muuten käy niin, että kun kehottaa ihmisiä yrittämään oikein kovasti, ja he ajattelevat, että missään tapauksessa ei saa epäonnistua, jossain vaiheessa he eivät enää uskalla yrittää lainkkaan.

Mika Järvenen (4:31)

Koettu myös täällä. Joo, mutta jos siirrytään tästä vähän eteenpäin, niin haluatko kertoa meille vähän enemmän tästä 1517 organisaatiosta, jonka osana sä oot? Miksi sä oot osana sitä organisaatiota?

Oliver Savolainen (4:48)

No, se on tavallaan hauska historia. Ihan yli 2010-luvulla olin, mä sanoisin, että olin Concordia-yliopistoilla.

Scott Keith (4:57)

Varmaan suunnilleen 2010-luvun alkupuolella työskentelin Concordia-yliopistolla Irwainin kaupungissa. Olin siellä teologian professorina ja olin vastuussa myös opiskelijoiden ohjaukseen ja oikeuksiin liittyvistä asioista. Yliopistolla työskentelin myös joukko opiskeluaikaisia ystävien, esimerkiksi Jeff Mallinson, Adam Francisco, Dan Van Voorhis ja Dan Dean. He kaikki opettivat Concordia-yliopistolla. Se oli mahtavaa. Se oli kuin Wittenberg. Olimme kaikki siellä, ja se jos jokin oli hienoa. Kävimme myös kaikki samassa kirkossa. Kävimme samassa kirkossa, missä kävin silloin, kun opiskelin Concordias. Opiskeluaikana olin sillä seurakunnalla töissä. Tein nuorisotyötä ja opetin nuoria.

Kirkko, jossa kävimme, oli Capistrano Beachin luterilainen kirkko. Yllätytte ehkä taas, että Kaliforniassa onkin aika paljon luterilaisuutta. Silläkin alueella oli itseasiassa monta missuoresynodin luterilaista kirkkoa, josta olisimme voineet valita, mutta valitsimme Capistrano Beachin kirkko. Rod Rosenblatt kävi myös siellä, ja hänen poikansa Ted Rosenblatt myös. Niihin aikoihin, kun opetin Concordiassa, ja me kaikki kävimme samassa kirkossa, Ted ja Rod Rosenblatt ja pari kirkon tukiaa perustivat New Reformation Publication järjestön, jonka alaisuudessa 15-17 toimiin.

Oliver Savolainen (6:27)

He yrittivät kovasti saada järjestön toimintaa käyntiin, mutta he yrittivät perustaa nimenomaan kustantamoa, joka vain tuottaisi kirjaa.

Scott Keith (6:35)

Heillä oli vaikeuksia saada toimintaa alulla. En muista tarkalleen, miten se tapahtui, mutta jossain vaiheessa he pyysivät minua ja Jeff Mallisonia tavallaan projektiin mukaan, jotta he saisivat sen kunnolla alkuun. Osa syy oli se, että olin ollut mukana Jack the World-blogin perustamisessa ja saanut sille jonkin verran seuraajia. Jeff taas oli ollut käynnistämässä Virtue in the Wasteland podcastia ja saanut sille jonkin verran kuuntelijoita. He miettivät, että meillä on jonkin verran seuraajia ja voisimme olla avuksi projektin käynnistämisessä. Lähdin sitten toimintaa mukaan ja suunnilleen vuoden jälkeen pari järjestöjohtajaa kutsuivat minut pari kertaa ulos syömään illalla ja kysyivät, ryhtyisinkö 1517-johtajaksi.